Luontokuvaaja-kirjailija

Mika Honkalinna (s. 8. elokuuta 1964, Anjala) on suomalainen luonnonvalokuvaaja ja kirjailija. Syntynyt ja elänyt suuren osan elämästään Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomessa, mutta asuu nykyisin Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla.

POHJOISTEN METSIEN TAIGAA JA LUMEN VALOA

Kuvani ja tarinani syntyvät pohjoisten havumetsien ja soiden keskellä ja usein pohjoisen talven, lumen ja jään keskellä selviytymisen sekä talven estetiikan innoittamana. Useimmiten kuvitetut tarinani kietoutuvat ihmisen ja luonnon välisten suhteiden ympärille ja yrityksiin niiden ymmärtämiseksi. Jyrkkä vuodenaikojen vaihtelu, talven kaamos, valoisat kesäyöt ja pohjoisen Fennoscandian monimuotoinen maisema luovat kiehtovat olosuhteet valokuvaamiselle ja luonnossa liikkumiselle.

YHTEYSTIEDOT

Mika Honkalinna
Kurrantie 19, 91900 Liminka
040 715 6664
mika@honkalinna.fi

Facebook
LinkedIn
OTA YHTEYTTÄ
Mika Honkalinna luontovalokuvaaja-kirjailija. Kuvaajana Mika Rokka.

Pohjoisista metsistä

Hanget lohkeavat

Pelkosenniemi, Pyhätunturin kansallispuisto, 13. toukokuuta 2021

Toukokuun alkupuolella Etelä-Suomen vallannut hellekeli eteni pienellä viiveellä Lappiin asti yltäneeksi lämpöaalloksi. Pyhätunturin kansallispuistossa korpinotkon paksut hanget lohkeilivat ja sulivat vuolaina puroina tunturin juurelta kohti alamaita.

Pohjoisista metsistä GALLERIA

Huhtikuinen Kurranjärven tulviva suo luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Tulva. Kurranjärvi on pieni ja vetinen suo metsän keskellä. Menneen talven runsaiden lumien rippeet sulivat huhtikuun vesisateeseen ja saivat suon muuttumaan nimensä mukaisesti järveksi. Liminka, 25. huhtikuuta 2021.
Maaliskuinen Puolangan Hepoköngäs luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Talven pakkaset ovat kahlinneet Puolangan Hepokönkään paksun jääkuoren alle, jonka runsasluminen talvi on kuorruttanut pyörein muodoin. Tuulenpuuska pölläyttää oksistosta kimmeltävää lumipuuteria maalisiltapäivän aurinkoon – ilmassa maistuu jo ripaus kevättä. Puolanka, Hepoköngäs, 11. maaliskuuta 2021.
Hyisen kylmän pakkaspäivän aurinko vajosi horisonttiin puoli tuntia aiemmin. Sakea pakkasusva peittelee laaksot, nousee ylos tunturinrinteen tykkymetsään ja kietoo maiseman taianhohteiseen hämärään. Polttava kylmä kohmettaa kameraa näpräävän valokuvaajan sormet toimettomiksi. Jää tilaa vain olla, leijua tarun ja toden rajalla. Salla, Sallatunturit, 1.2.2021.
Tammikuun alussa sydäntalvi on asettunut sijoilleen. Pohjois-Pohjanmaan soilla oli mainio keli kulkea: suot olivat tukevasti jäässä, kevyttä pakkaslunta oli riittavästi suksen alla, mutta ei yhtään liikaa hidastamaan kulkua. Tyynen pakkaspäivän aurinko häämötti matalalla metsänrajan yllä ohuen pilviverhon takaa. Valo lankesi lämpimän pastellina suoaukealle ja lumisten suomäntyjen lomaan. Iltapäivän hämärä sekoittuu huomaamatta iltahämärään. Lintusuo, Tyrnävä, 9.1.2021.
Metsän ylle levisi paksu sumu, joka teki kumman kelin: mittari näyttää pakkasasteita, mutta lumi käy nihkeän nuoskaiseksi ja tarraa tiukaksi polanteeksi suksen pohjaan. Takkala keli, sanotaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kynttiläkuusten puhkomasta iltapäivän sumunharmaasta hiljaisuudesta leijaa lumihiutaleita pohjoiseen metsään, joka nukkuu joulukuun hämärissä ja vastaa tuulenhengelle hiljaa huoahtamalla. Salla, joulukuu 2020.
Marraskuun loppuun mennessä pohjoinen Suomi oli jo saanut tukevahkon puuterilumipeitteen ja pakkanen kuroi vielä viimeisiä mustana peilaavia virtavesiä jääkannen alle. Etelä-Suomessa maa oli paljas ja vedet loiskivat laajalti sulina. Tulevassa Sallatunturin kansallispuistossa Aatsinginhaudan rotkolaakson halki mutkitteleva Haudanjoki vaihtaa nimensä Aatsinginjoeksi ennen saapumistaan Aatsingin kylään. Salla, marraskuu 2020.