Luontokuvaaja-kirjailija

Mika Honkalinna (s. 8. elokuuta 1964, Anjala) on suomalainen luonnonvalokuvaaja ja kirjailija. Syntynyt ja elänyt suuren osan elämästään Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomessa, mutta asuu nykyisin Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla.

POHJOISTEN METSIEN TAIGAA JA LUMEN VALOA

Kuvani ja tarinani syntyvät pohjoisten havumetsien ja soiden keskellä ja usein pohjoisen talven, lumen ja jään keskellä selviytymisen sekä talven estetiikan innoittamana. Useimmiten kuvitetut tarinani kietoutuvat ihmisen ja luonnon välisten suhteiden ympärille ja yrityksiin niiden ymmärtämiseksi. Jyrkkä vuodenaikojen vaihtelu, talven kaamos, valoisat kesäyöt ja pohjoisen Fennoscandian monimuotoinen maisema luovat kiehtovat olosuhteet valokuvaamiselle ja luonnossa liikkumiselle.

YHTEYSTIEDOT

Mika Honkalinna
Kurrantie 19, 91900 Liminka
040 715 6664
mika@honkalinna.fi

Facebook
LinkedIn
OTA YHTEYTTÄ
Mika Honkalinna luontovalokuvaaja-kirjailija. Kuvaajana Mika Rokka.

Pohjoisista metsistä

SANGINJOKI JÄÄTYY

Oulu, Sanginjoki, joulukuu 2022.

Joulukuu jatkui pakkaskeleissä ja saatiin lisää lunta, Etelä-Suomeenkin oikein kunnon kinokset. Jouluksi etelän pakkanen vaihtui vesikeliksi, mutta pohjoisempana lämpötila vain piipahti plussan puolella vuodenvaihteessa vajotakseen takaisin pakkaslukemille. Kuvassa jäätyvä Sanginjoen Sadinkoski, joka on osa Oulun itäpuolelle perusteilla olevaa yli 2500 hehtaarin Sanginjoen luonnonsuojelualuetta

Pohjoisista metsistä GALLERIA

Marraskuinen suo Limingan Rantakylässä. Valokuvaaja Mika Honkalinna.
TALVEN KYNNYKSELLÄ. Keskimääräistä lämpimämmän jakson jälkeen lämpötila laski pakkaselle marraskuun puolivälin jälkeen koko maassa. Tuli kuuraisia päiviä, silloin tällöin ripotteli muutaman hiutaleen lunta. Talvi alkoi olla tekeillä. Liminka, Rantakylä, marraskuu 2022.
Kääpä kelokuusessa Niivermäen metsässä. Kuvaaja Mika Honkalinna.
METSÄN VÄRIT. Lokakuu on mainiota aikaa retkeillä ja vaikkapa valokuvata metsää eteläisessä Suomessa. Ruskaa on vielä jäljellä ja kosteina sade- ja pilvipäivinä sammaleet, jäkälät ja lakastunut kasvusto hehkuvat upeissa murretun sävyissä. Niivermäen metsää, Kouvola, lokakuu 2022.
Joutsenaavan ruskaa. Valokuvaaja Mika Honkalinna.
SYKSYN SÄVYT Syyskuun tullen pohjoiset suot syttyvät lyhyeen, mutta sitäkin nautittavampaan väri-iloitteluun. Yöpakkasen puraisemat suoheinät, varvut ja sammalet muodostavat kirjavan väripaletin, joka hehkuu lämpimän murretuin sävyin. Pian värit sammuvat, lehdet ja korret lakastuvat, muuttolinnut jättävät suon. Suuri aapa hiljenee talven odotukseen. Joutsenaapa, Salla, syyskuu 2022.
Suon ennallistamista Ilomantsin Rahesuolla. Kuvaaja Mika Honkalinna.
OJAT TUKKOON Vuosikymmeniä sitten Suomessa ojitettiin valtavat alat soita puunkasvatusta varten. Laajolla aloilla puu ei kuitenkaan kasvanut, suoluonto joutui ahtaalle ja ojitusvedet pilasivat vesistöjä. Nykyisin soita ennallistetaan eri puolilla maata useamman eri toimijan voimin. Tavallisimmat ennallistamistoimenpiteet ovat puuston poisto ja ojien tukkiminen ensimmäisenä tavoitteena suon vesitasapainon palauttaminen. Suon ennallistamista Ilomantsin Rahesuolla, elokuu 2022.
Näkymä Koiransuolikkoaavan reunasta. Kuva Mika Honkalinna.
SUO SIELLÄ Suo on samaan aikaan villi ja vieras, mutta tuttu, jonkinlainen välitila veden ja kovan maan välillä. Suuren suoaukean äärelle saapuminen pysäyttää hetkeksi ja laittaa puntaroimaan voimiaan, säätilaa ja epäröimään koko suolle menon mielekkyyttä. Suo vaatii, mutta antaa paljon, se mittaa kulkijan elinvoimaa ja sinnikkyyttä. Keskikesän hilla-aika poislukien pitkospuuttomilla soilla on nykyisin yllättävän vähän kulkijoita. Salla, Koiransuolikkoaapa, heinäkuu 2022.
Aapasuo kesäyössä, kuvaaja Mika Honkalinna.
ALLA AURINGON Pohjoinen aapasuo kesäyön auringon valoissa. Kesäkuussa pohjoiset suot ovat täynnä elämää: kukkia, lintuja, poroja, hirviä, mäkäräisiä, hyttysiä… Hikisen päiväpatikoinnin jälkeen on virkistävää kuljeskella viileän yöauringon alla ja etsiskellä kulkureittejä rimpien ja jänteiden labyrintissä. Salla, kesäkuu 2022.
Metsäjänis suolla toukokuun aamuna. Kuva Mika Honkalinna.
Toukokuun yönä satoi ohuelti lunta. Aamulla vaihtopukuinen metsäjänis on tullut suolle maistelemaan tupasvillan versoja; makoisaa ja kaivattua kevään ensimmäistä tuoreruokaa pitkän talven jälkeen. Pelkosenniemi, Lappi, toukokuu 2022.
Hirvisuo sulaa. Kuva Mika Honkalinna.
SUO SULAA Huhtikuussa suot alkavat sulaa. Mättäiden päät ja tupasvillan versot puhkovat hangen pinnan kurotellen auringon lämpöön, lumet lampien ja allikoiden jäiltä haihtuvat ilmaan, suomäntyjen siniset varjot heittyvät hohtavalle hangelle. Kohta tulvii. Hirvisuo, Oulu/Pudasjärvi, huhtikuu 2022.
Mäntykangas maaliskuun kuutamoyönä, kuva Mika Honkalinna.
Maaliskuun kuutamoyönä todellisuus sekoittuu hangelle heittyviin varjoihin. Ilmassa häivähtää vielä päivän lämpö, kostea hanki ja kaarna – kevään tuoksut. Helmipöllön laulu väreilee runkojen lomassa, kuullottaa pehmeästi kelmeää kuunvaloa. Kurranperä, Liminka, maaliskuu 2022.
Hirvisuo helmikuussa. Kuva Mika Honkalinna.
HELMIKUUN HURMAA Helmikuun aurinkoinen pakkaspäivä. Suuri suo on karu, kaunis, kylmä ja autio. Muita kulkijoita ei näy, pehmeä hanki ei kanna. Mutta valo lisääntyy, hangelle venyvät varjot kutistuvat päivä päivältä ja yhtenä tyynenä iltapäivänä yöllä kasvanut kuura sulaa märäksi läiskäksi suomännyn auringonpuoleiselle rungolle . Hirvisuo, Oulu/Pudasjärvi, helmikuu 2022.
Kuurainen suomänty Sallan kansallsipuistossa tammikuussa. Kuvannut luonnonvalokuvaaja Mika Honkalinna.
Tammikuulle tullessa saatiin koko maahan kunnon lumitalvi hiihtokeleineen. Lumenhämäriä hiljaisia päiviä, nautittavan täyteläisiä harmaan sävyjä valkoisesta mustaan ja pakkasusvan kasvattamaan paksuun kuuraan verhoutunut metsä. Mikäpä on hiihtäjän hiihdellessä.
Näkymä Sallan kansallispuistoon, kuva valokuvaaja Mika Honkalinna.
SYDÄNTALVEN VALO. Joulukuussa Napapiirin tuntumassa aurinko vain käväisee horisontin yllä pyyhkäisten lämpimällä punavalollaan tuntureiden lakimaita ja puiden latvustoja ennen vajoamistaan taas taivaanrannan taa. Suomen Lappiin perustettiin Suomen 41. kansallispuisto, Sallan kansallispuisto 1.1.2002. Näkymä uudesta kansallispuistosta Iso Pyhätunturin suuntaan. Sallan kansallispuisto, Salla, joulukuu 2021.
Jäätynyt suo ilmasta. Luonkuvaaja Mika Honkalinna.
Sulan maan aikana vetisillä soilla liikkuminen on varsin vaivalloista ja voimia kysyvää hommaa. Saapas uppoaa syvälle rahkasammaleeseen ja aikaa kuluu vetisimpiä ruoppapintoja ja rimmiköitä kierrellessä. Kun alkutalven pakkanen jäädyttää suon pinnan, alkaa suolla kulkijan juhlapäivät! Vielä äsken suurella vaivalla ylitetyt monikilometriset aukeat suoselät ovatkin äkkiä nautittavan helppokulkuisia alustoja liikuttaessa paikasta toiseen. Onkineva, Kärsämäki, marraskuu 2021.
Pyy syömässä lepän norkkoja. Valokuvaaja Mika Honkalinna.
Pyykukko ruokailemassa harmaalepässä. Pyiden syyssoidin on vilkkaimmillaan lokakuun tyyninä aamuina. Kuusivaltaisista sekametsätiheiköistä kantautuu korkean viiltäviä vihellyssarjoja kun pyykukot houkuttelevat itselleen kumppania. Muista metsäkanalinnuistamme poiketen pyyt elelevät pariskuntina läpi talven pienillä muutaman hehtaarin reviireillään, joilla kasvaa riittävästi koivua ja leppää ruokailupuiksi. Liminka, lokakuu 2021.
Ensilumi Pallas_Yllästunturin kansallispuistossa syyskuussa 2021.
Ensilumi satoi pohjoiseen Suomeen tavanomaista aiemmin. 13. syyskuuta ruskaiset tunturinrinteet ja paikoin alavammtkin maat saivat jo ohuen lumipeitteen. Vielä pari päivää myöhemminkin korkeimpien tuntureiden laet hohtivat valkeina. Muonio, Pallas – Yllästunturin kansallispuisto, syyskuu 2021.
Palanut metsä Kontiolahden Selkiellä elokuussa 2021, valokuvaaja Mika Honkalinna
TUHKASTA NOUSTAAN Alku- ja keskikesän helteiden kuivattama maa oli hyvin tulenarkaa ja maastopaloja syttyi runsaasti ympäri Suomea. Elokuussa tulivat sateet ja alkukesällä palaneen metsän keskelle alkoi nousta jo vehreää kasvustoa. Kontiolahti, Selkie, elokuu 2021.
"Näkymä Kuusamon Pyhävaaralta, kuva Mika Honkalinna"
Hellettä ja Koronaa. Kesä 2021 tullaan muistamaan ennätyspitkästä helleputkesta ja pitkittyneestä koronapandemiasta. Kotimaanmatkailu oli huipussaan, retkeilyalueet, kansallispuistot, näköalapaikat ja vastaavat kohteet täyttyivät lomailijoista ja retkeilijöistä. Näkymä Pyhävaaralta yli Pyhäjärven. Kuusamo, heinäkuu 2021.
"Makkaralatva-aapaa, kuva Mika Honkalinna"
Vetinen maa. Pohjoiset aapasuot olivat kevään runsaiden lumensulamisvesien ja kevätkesän sateiden jälkeen vielä kesäkuussakin varsin vetisiä paikkoja. Porot käyttävät avovesialueita erottavia jänteitä kulkureitteinään. Makkaralatva-aapa, Ranua, kesäkuu 2021.
Pyhätunturi national park by Mika Honkalinna
Toukokuun alkupuolella Etelä-Suomen vallannut hellekeli eteni pienellä viiveellä Lappiin asti yltäneeksi lämpöaalloksi. Pyhätunturin kansallispuistossa korpinotkon paksut hanget lohkeilivat ja sulivat vuolaina puroina tunturin juurelta kohti alamaita. Pelkosenniemi, Pyhätunturin kansallispuisto, 13. toukokuuta 2021.
The flood. Mika Honkalinna
Tulva. Kurranjärvi on pieni ja vetinen suo metsän keskellä. Menneen talven runsaiden lumien rippeet sulivat huhtikuun vesisateeseen ja saivat suon muuttumaan nimensä mukaisesti järveksi. Liminka, 25. huhtikuuta 2021.
Maaliskuinen Puolangan Hepoköngäs luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Tuulenpuuska pölläyttää oksistosta kimmeltävää lumipuuteria maalisiltapäivän aurinkoon. Ilmassa maistuu jo ripaus kevättä. Puolanka, Hepoköngäs, 11. maaliskuuta 2021.
Salla luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Hyisen kylmän pakkaspäivän aurinko vajosi horisonttiin puoli tuntia aiemmin. Sakea pakkasusva peittelee laaksot, nousee ylos tunturinrinteen tykkymetsään ja kietoo maiseman taianhohteiseen hämärään. Polttava kylmä kohmettaa kameraa näpräävän valokuvaajan sormet toimettomiksi. Jää tilaa vain olla, leijua tarun ja toden rajalla. Salla, Sallatunturit 1. helmikuuta 2021.
Lintusuo Tyrnävällä luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Tammikuun alussa sydäntalvi on asettunut sijoilleen. Pohjois-Pohjanmaan soilla oli mainio keli kulkea: suot olivat tukevasti jäässä, kevyttä pakkaslunta oli riittavästi suksen alla, mutta ei yhtään liikaa hidastamaan kulkua. Tyynen pakkaspäivän aurinko häämötti matalalla metsänrajan yllä ohuen pilviverhon takaa. Valo lankesi lämpimän pastellina suoaukealle ja lumisten suomäntyjen lomaan. Iltapäivän hämärä sekoittuu huomaamatta iltahämärään. Lintusuo, Tyrnävä, 9.1.2021.
Salla luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Metsän ylle levisi paksu sumu, joka teki kumman kelin: mittari näyttää pakkasasteita, mutta lumi käy nihkeän nuoskaiseksi ja tarraa tiukaksi polanteeksi suksen pohjaan. Takkala keli, sanotaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kynttiläkuusten puhkomasta iltapäivän sumunharmaasta hiljaisuudesta leijaa lumihiutaleita pohjoiseen metsään, joka nukkuu joulukuun hämärissä ja vastaa tuulenhengelle hiljaa huoahtamalla. Salla, joulukuu 2020.
Marraskuinen Aatsinjoki luontokuvaaja Mika Honkalinnan kuvaamana.
Marraskuun loppuun mennessä pohjoinen Suomi oli jo saanut tukevahkon puuterilumipeitteen ja pakkanen kuroi vielä viimeisiä mustana peilaavia virtavesiä jääkannen alle. Etelä-Suomessa maa oli paljas ja vedet loiskivat laajalti sulina. Tulevassa Sallatunturin kansallispuistossa Aatsinginhaudan rotkolaakson halki mutkitteleva Haudanjoki vaihtaa nimensä Aatsinginjoeksi ennen saapumistaan Aatsingin kylään. Salla, marraskuu 2020.